1. Moos. 17, Kol. 1

1. Moos. 17 Kol. 1

Abram oli 86 vuotias kun Ismael syntyi, nyt hän on jo 99 vuotias. On kulunut siis noin 14 vuotta siitä, kun Abram sai lupauksen suuresta määrästä jälkeläisiä. Nyt Jumala ei enää puhu vain Abramin jälkeläisistä, vaan myös Sarain. Hän antaa uudet nimet molemmille: Abraham ja Saara. Kansojen paljouden isä ja ruhtinatar. Näiden nimien käyttö on merkki sitoutumisesta liittoon ja lupaukseen. Samoin ympärileikkaus annetaan liiton merkiksi. Liitto on asia, johon emme paljoa törmää nykypäivänä. Raamatullisessa merkityksessä liitto on ollut jotain, mitä vahvempi osapuoli on tarjonnut ja heikompi valinnut ottaako vastaan. Avioliittoa käytetään Raamatussa usein vertauskuvana liitosta, koska tuolloin mies tarjosi naiselle suojelun ja ylläpidon vastineeksi uskollisuudesta. Kyse ei ollut niin kuin nykyään kahden itsenäisen ihmisen keskinäisestä sopimuksesta, vaan nainen  valitsi lähinnä hyväksyykö vai hylkääkö tarjouksen. Abraham ottaa vastaan Jumalan tarjoaman liiton. Abraham lupautuu palvelemaan ja seuraamaan vain Herraa ja osoittaa uskollisuutensa liiton merkeillä. Jumala sanoo itse mitä tekee, vaikka hyväksyykin myös Abrahamin pyynnön Ismaeliin liittyen. Aivan kuten Abraham, mekin saamme vastaanottaa Jumalan tarjoaman liiton Jeesuksessa. Sitä vastaan, että annamme itsemme hänelle, eli ikäänkuin annamme Jumalalle huoltajuuden, hän ottaa meidät lapsikseen ja saamme täyden perinnön. Huoltajanamme Jumala kantaa täyden vastuun teoistamme. Meidän osamme on olla uskollisia hänelle.

Paavali puhuu Kolossalaiskirjeessä rakkaudesta, jota kolossalaiset osoittavat kaikkia pyhiä kohtaan (jae 4). Tästä minulle nousee kaksi ajatusta. Ensinnäkin rakkaus ei tarkoita vain tunnetta, koska sitä osoitetaan. Se kertoo siis teoista, joissa rakkaus näkyy. Toiseksi minua puhuttelee ilmaus ”kaikkia pyhiä kohtaan”. Se ei tarkoita vain oman seurakunnan jäseniä, vaan kaikkia Jeesuksen seuraajia. Meidät on kutsuttu suureksi perheeksi, joka tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta. Tämä näkyy jopa vahingossa, kun kohtaat toisen kristityn vaikka työpaikalla. Uskontunnustuksessakin puhutaan pyhien yhteydestä. Kun tuo keskinäinen rakkaus pääsee näkymään, tuomme kunniaa Jumalalle.

Paavali puhuu tässä luvussa monista muistakin tärkeistä asioista. Itse kuitenkin koen haastavaksi sen, kuinka evankeliumista kertovat sanat ovat niin vieraita. Tätäkin lukua jouduin lukemaan monta kertaa, ennen kuin todellinen merkitys konkreettisesti alkoi avautua. Monet ilmaukset eivät sisällä vaikeita sanoja, mutta ovat silti kaukana siitä, kuinka nykyään puhutaan. ”Evankeliumi kantaa hedelmää. Saimme kuulla sen Jumalan armosta. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä.” Moni lausahdus kuulostaa lähes korulauseelta, mutta ilmauksia ei ole tarkoitettu sellaisiksi. Tässä puhutaan asioista, jotka oikeasti auttavat kun elämä koettelee. Paavali auttaa Kolossalaisia näkemään Jeesuksen voiman ja suuruuden, sekä mistä pelastuksessa on kyse. Kun uskomme on oikealla pohjalla, kestämme koetukset ja vältämme harhautumasta pois Jeesuksen yhteydestä.

Anna