Kertomus Sodoman ja Gomorran tuhosta muistuttaa kertomusta Nooasta ja vedenpaisumuksesta: Jumala päättää säästää muutaman vanhurskaan vihaltaan. Kuitenkin siinä missä Nooasta puhutaan rohkeana miehenä, joka ei empinyt toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää, on Loot taas esimerkki sympaattisesta inhimillisyydestä: ”Kun hän vieläkin vitkasteli, miehet ottivat kädestä häntä, hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään, veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella – Herra oli näet päättänyt säästää heidät.” Minua suorastaan hymyilytti lukea tämä. Olen itse taipuvainen milloin minkinlaiseen ahdistuneisuuteen, asioiden pyörittelyyn ja jahkailuun. Jumalalla riittää varmasti perässä juoksemista, kun olen aina matkalla ”koskemaan kuumaan hellanlevyyn”. Mutta vaikka kuinka heittäisin kapuloita rattaisiin, olen koko ajan täydellisen rakastettu ja huolehdittu.
Kolossalaiskirjeen kolmas luku on antaa tärkeitä ohjeita kristityn vaellusta varten. Vaikka on tyypillistä ajatella välillä, että Jumalan lain noudattaminen on vaikeaselkoista ja vastenmielistä, Paavali näyttää tässä mielestäni ymmärrettävällä tavalla, miten kaunista on uusi elämä kristittynä. Kyse ei ole kaikesta siitä, mitä emme saa tehdä, vaan kaikesta siitä, mihin Jumala meitä kutsuu. Paavali kehottaa meitä rakastamaan, antamaan anteeksi, laulamaan lauluja, kunnioittamaan toisiamme ja opettamaan viisaudella. Olen joskus kuullut ajatuksen, että jokaisen käskyn voi kääntää halutessaan myönnytykseksi. ”Älä tapa” on toisin sanoin ”suojele elämää”. Minusta meidän pitäisikin kristittyinä paljon enemmän puhua siitä, millainen siunaus sisältyy Jumalan tahdon noudattamiseen, sen sijaan että yrittäisimme syyllistää ja pelotella sillä, mitä seuraa Jumalan tahdon rikkomisesta.
Esteri