”Ystävällisyyttä on vaikea antaa, sillä sen saa useimmiten takaisin.” En muista, kuka tämän lausahduksen on sanonut, mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan 23. luku toteuttaa periaatetta mitä suurimmassa määrin. Itse asiassa minua melkein nauratti lukea tekstiä, kun olin koko menneen päivän perehtynyt sosionomin opinnoissani kulttuurien yhteentörmäyksiin ja maahanmuuton ongelmiin. Abraham ja hänen ympäröivä yhteisönsä ovat todella sisäistäneet kaikki ne periaatteet, joissa vielä nykyäänkin on hiomista: miten ihminen on ihmiselle ihminen, ja miten omasta edusta luopuminen saa nopeasti aikaan yhteistä hyvää. Lisäksi teksti on kaunis lopetus Saaran monipuoliselle elämäntielle, jonka suurimmat käänteet Iisakin syntymän kanssa toimivat meille kaikille lupauksena siinä, että ”kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee” (Job. 23:13).
Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen kolmas luku kertoo siitä, miten Paavali on ilahtunut ahdinkonsa keskellä Tessalonikan seurakunnan uskosta ja rakkaudesta, ja se antaa hänelle suorastaan voimaa elää. Voi kunpa omatkin prioriteettini olisivat edes vähän samanlaiset! Niin usein ajattelen, että elämän mielekkyys syntyy urasta, matkustelusta tai hauskanpidosta, vaikka ylivoimaisesti eniten merkitsevät kuitenkin ihmiset ja se, mitä heidän eteensä voi tehdä, se mitä Jeesus on heidän eteensä tehnyt.
Esteri