1. Moos. 24, 1. Tess. 4

1. Moos. 24 1. Tess. 4

Rebekan ja Iisakin tarina on sydäntä lämmittävä: Jumala johdatti heidät kauniisti yhteen monien eri käänteiden kautta. Olen itse mennyt hiljattain naimisiin ja tapasin mieheni sekavassa elämäntilanteessa, jonka keskellä äitini rukoili minulle ”jalat alta” -rakastumista. Uskon siis vakaasti oman kokemukseni pohjalta, että Jumala voi edelleen johdattaa ihmisiä salatulla tavalla yhteen. Toisaalta selkeät johdatuksen merkit eivät ole mielestäni myöskään välttämättömiä: vilpitön kiinnostus toiseen ihmiseen on riittävää ja Jumalan mielen mukaista. Lisäksi johdatuksen merkkien etsiminen saattaa suunnata ihmisen katsetta liiaksi yliluonnolliseen, kun tärkeintä on kuitenkin se, että suhteessa on inhimillisesti katsoen järkevää olla. Kaiken kaikkiaan rukous ja järki yhteenlaskettuna ovat varmasti paras yhdistelmä!

Tessalonikalaiskirjeen puolella ”pyydetään” ja kehotetaan” pyrkimään kohti pyhää elämää. Laitoin verbit sitaatteihin korostaakseni niitä. Paavali ei käske tai määrää, vaan kannustaa kohteliaasti. Synti on vakava asia, se on selän kääntämistä Jumalalle (jae 8), ja sen suhteen ei tarvitse olla sovitteleva. Mutta ihmisille on lupa puhua kunnioittavasti, aikuiselta aikuiselle. Vaikka vastakkainasettelun maailmassa saatetaan ajatella, että jotkut ovat syntisiä tahallaan, minä uskon vakaasti siihen, että kaikki yrittävät lähtökohtaisesti parhaansa. Näin ollen käskyttämällä ja määräämällä ei saada aikaan hyvää, vaan pyrkiminen molemminpuoleiseen kunnioitukseen ja keskusteluun on keino löytää lähtökohdat, joista käsin ihminen kykenee näkemään oman syntisyytensä sekä Jumalan hyvyyden.

Esteri