Paavalin kirjeen luonne on mukavan erilainen kuin jotkut toiset, seurakunnille kirjoitetut kirjeet. Hän kirjoittaa rakkaalle ystävälle ja työtoverille, eikä hänen tarvitse puolustella omaa toimintaansa tai perustella, millä auktoriteetilla hän kirjoittaa. Paavali saa olla oma itsensä eli vanha vankilassa oleva mies. Kuitenkin hän on varsin määrätietoinen ja tavoitteellinen yrittessään saada viestinsä perille ja oikein ymmärretyksi.
Hän antaa ensin paljon kehuja ja positiivista palautetta ja syystäkin. Filemonin kotona kokoontuu seurakunta, ja Paavali on kuullut paljon hyvää Filemonin uskosta ja siitä rakkaudesta toisia kohtaan, minkä usko on vaikuttanut. Rakkauden aikaansaannokset ovat ilahduttaneet, rohkaisseet ja virkistäneet! Voisi varmaan todeta, että Filemon eli terveen opin mukaista elämää! (Tiitus 2. otsikkoon viitaten)
Kun mukava tunnelma on luotu, niin vasta sitten Paavali esittää vetoomuksen orja Onesimuksen puolesta. Aika korkeaan tahoon vedoten (Kristukseen) hän pyytää Filemonia tekemään hänelle palveluksen ja ilahduttamaan häntä, ja luottaa että näin myös tapahtuu.
Sitoutuminen Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamiseen tuo elämään mielenkiintoisen ulottuvuuden. Olen itse kokenut, että se yhdistää ihmisiä ja antaa uusia ystäviä. On hienoa kuulua maailmanlaajuiseen Jumalan perheeseen. Sen lisäksi joidenkin ihmisten kanssa saa kokea myös työ- ja taistelutoveruutta, joka vielä syventää ihmissuhdetta. Kannattaa tulla seurakuntaan ja ryhtyä tekemään työtä, jolla on merkitystä!
Juha