Olisi aivan ihanaa saada joskus omakotitalo ja sinne läjäpäin Iittalan astioita. Olisi aivan ihanaa saada tyylikäs auto ja tukka, matkustaa lämpimiin maihin ja tilata viinilasillisia ravintoloissa ilman, että lompakkoon tarvitsee edes kurkistaa. Varmaan monelle ihmiselle onni edustaa ainakin vähän jotain tämän tapaisia asioita: huolettomuutta, elämyksellisyyttä, mielekkyyttä. Mutta entä jos onni on kuitenkin jotain paljon syvällisempää? ”Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta.” Kun elämässä jossain vaiheessa tulee se piste, ettei mikään tunnu miltään, mikään ei johda mihinkään ja materiaan perustuva onni lopahtaa, on lohdullista tietää, että Jumalan suunnitelmissa kaikki on hyvin. Jumala antaa merkityksen, Jumala johdattaa kohti iankaikkisia päämääriä, Jumala tietää, mitä me tarvitsemme. Ja meidän suurin tarpeemme on pohjimmiltaan juuri Jumalan tunteminen.
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen lopussa painotetaan Jeesusta ja sitä, miten Hänen kauttaan olemme osallisia iankaikkisesta elämästä. Olen miettinyt itse paljon kuolemaa kuluneena kesänä. Kuoleman tuntemattomuus ja lopullisuus on jotain ihmismielelle käsittämätöntä, enkä ainakaan itse voi väittää, etten pelkäisi sitä lainkaan. Onneksi Raamattu kuitenkin lupaa meille sen, ettei tämä elämä ole kaikki mitä on, vaan oikeastaan juuri kuolemamme jälkeen alkaa se todellinen, iankaikkinen elämä. Emme voi saada iankaikkisesta elämästä tieteellistä faktatietoa, mutta uskomalla ja luottamalla Jumalaan voimme ainakin kulkea sitä kohti luottavaisin mielin.
Esteri