Pilvi johti kansaa erämaassa hetki hetkeltä eteenpäin. Kun pilvi pysyi pyhäkköteltan yläpuolella, kansa pysyi paikallaan, mutta kun pilvi nousi ja lähti eteenpäin, koko kansa pakkasi leirin ja seurasi Jumalaa pilven ohjauksessa.
Meilläkin tulee eteen erämaa-aikoja, jolloin elämän puitteet ovat niukat ja jaksamisemme on äärirajoilla. Joudumme opettelemaan elämään hetki kerrallaan. Joudumme luovuttamaan omasta kontrollista, koska enempää emme jaksa.
Luulemme tippuvamme pohjattomaan kuiluun. Omien voimien loppuminen tuntuu pelottavalta. Pohjalla pimeässä odottavatkin Jumalan kädet. ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen.” (Jes. 30:18).
Jeesus varoitti fariseuksia ja saddukeuksia, että he siivilöivät hyttysen mutta nielaisevat kamelin. (Matt. 23:24). Vaalinpa oikeaa raamatullista oppia tai vain puolustan omaa ajattelu- tai elämäntapaani, minunkin kannattaa mennä itseeni ja tutkia, onko loukkaantumiseni oikein. Antaa Pyhän Hengen osoittaa meille, onko meidän tarvetta puolustautua tai hyökätä. Hyökkäämällä voimme voittaa yksittäisen taistelun mutta lopulta hävitä koko sodan ihmisen sielusta.
Heli