Erämaassa Israelin kansa kyllästyi kapeaan leipään ja päivästä toiseen samana toistuvaan ruokaan, mannaan. Kansa alkoi nurista ja valittaa Moosekselle. Myös Mooseksen mitta täyttyi ja hän vei valitukset Jumalalle. Tekivätkö kansa ja Mooses väärin, kun he valittivat?
Tekstissä kerrotaan, että Jumala suuttui. Siitä huolimatta hän kuuli valitukset ja vastasi niihin: kansa sai kauan kaipaamaansa liharuokaa ja Mooses avukseen seitsemänkymmentä kokenutta miestä kansan johtamiseen ja riita-asioiden selvittelyyn. Kaikki mikä meitä painaa, kannattaa siis viedä eteenpäin oikeaan osoitteeseen, Jumalalle. Filippiläiskirjeessä neuvotaan, että huolet tulisi viedä Jumalalle rukoillen, anoen ja kiittäen (Fil 4:6). Siis aika lailla eri tavoin kuin israelilaiset tekivät! Epäkohdat on hyvä viedä myös asiasta vastaaville johtajille tai esimiehille. Tarvitsemme kuitenkin rutkasti viisautta ja nöyryyttä, että osaisimme nostaa epäkohdat esiin rakentavammin kuin Israelin kansa.
Jeesus kuvaa lopun aikoja vertauksella morsiusneidoista. Kun sulhasen odotus venyi, sekä viisaat että tyhmät morsiusneidot väsähtivät odotukseen ja nukkuivat kesken kaiken. Mutta vain viisaat morsiusneidot olivat varautuneet siihen, että jos odotus venyy, hääpaikan löytämiseen pimeässä yössä tarvitaan valoa: he ottivat mukaansa ylimääräistä öljyä (Matt. 25:4).
Tiedämme, että öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Ilman Pyhää Henkeä uskomme sammuu. Into hiipuu nopeasti. Koska Raamattu on hyvin käytännöllinen kirja, Heprealaiskirjeessä annetaan tähänkin ongelmaan hyvä lääke:
”Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakunnan kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” (Hepr. 10:24–25).
Heli