En tiedä, pitääkö seuraava edelleen paikkansa, mutta jo monia vuosia sitten kuulin sanottavan, että afrikkalaisessa aikakäsityksessä mennään selkä edellä tulevaisuutta kohti. Katse on siis menneisyydessä, koska tiedetään, mitä siellä on tapahtunut. Tulevaisuuteen ei haluta katsoa, koska se on tuntematon eikä tiedetä, mitä se tuo tullessaan.
Jotenkin tuntuu, että Kanaaninmaan rajalla Israelin kansa omaksuu afrikkalaisen aikakäsityksen. Sieltähän he itse asiassa ovat tulossa. Egyptissä ja menneisyydessä kaikki oli paremmin, joten olisi syytä palata sinne. Johonkin hukkuu luottamus siihen, että Jumala voisi pitää huolen. Näin siitä huolimatta, että Jumalan suuria ihmeitä ja huolenpitoa on koettu matkan varrella.
Tulevaisuus usein pelottaa ja jopa ahdistaa, kun maailma näyttää sekasortoiselta ja levottomalta. Kristittyinä meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että olemme menossa kohti parempaa – ei ehkä välttämättä tässä elämässä mutta lopulta iankaikkisuudessa. Jeesus on voittanut kuoleman vallan (Matt. 28:5-6) ja on luvannut olla omiensa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt 28:20). Kiitos, Jeesus, tästä lupauksestasi!
Pekka