Oletko koskaan heittänyt lanttia, kun et ole osannut päättää, kumman vaihtoehdon valitsisit (vrt. Apt. 1:23-26)? Kerran olemme vaimoni Tuulan kanssa tehneet niin minun aloitteestani. Oli loppukesä vuonna 1997. Olin ollut edellisen lukuvuoden töissä Rovaniemellä, kun Jyväskylässä ei ollut töitä. Olin viihtynyt Rovaniemellä, vaikka se edellyttikin paljon matkustamista ja perhe oli Jyväskylässä. Olin sopinut niin, että sain tehdä joka toisen viikon etänä. Muuten en olisi tätä työtä vastaanottanutkaan.
Rovaniemeltä minulle tarjottiin määräaikaista jatkosopimusta. Samaan aikaan myös Jyväskylään tuli tarjolle määräaikainen työmahdollisuus. Rovaniemellä olisi ollut mielenkiintoisempi työ ja parempi palkka. Tuula ei kuitenkaan ollut lainkaan innostunut siitä, että muuttaisimme Lappiin. Tämä on yksi harvinaisista kerroista, kun olemme olleet jostakin asiasta täysin eri mieltä. Niinpä ehdotin, että opetuslasten esimerkin mukaisesti rukoilemme ja heitämme arpaa. Tuula suostui ehdotukseeni, joten rukoilimme ja heitimme kolikkoa. En muista, millä kolikolla arpaa heitimme ja kummin päin valitsimme kruunan ja klaavan, mutta lopputulos oli, että jäämme Jyväskylään.
Reilun 20 vuoden jälkeen minun on vaikea ymmärtää, että edes ehdotin Tuulalle arvan heittoa. Jälkikäteen on helppo nähdä, etteivät mitkään syyt puoltaneet Rovaniemelle muuttoa lukuun ottamatta mielenkiintoisempaa työtä ja parempaa palkkaa, jotka eivät edes olleet kovin hyviä perusteita tuossa elämäntilanteessa, kun toinen lapsi oli pian syntymässä perheeseemme. Olisi vain pitänyt kuunnella vaimoa ja rukoilla itsekin asian puolesta enemmän.
Onneksi kolikko kääntyi Jyväskylän puolelle. Täytynee ajatella niin, että Jumala siinäkin tilanteessa vaikutti, vaikka nyt en enää tekisi niin enkä tätä päätöksentekomenetelmää kenellekään suosittele, vaikka sille sinänsä on raamatulliset perusteet.
Pekka