Inhimillisesti on vaikea käsittää, miksi Jumala reagoi niin vahvasti Mooseksen ja Aaronin toimintaan Meriban kalliolla. He olivat varmasti hyvin turhautuneita kansan käyttäytymiseen ja vaatimuksiin, mikä ainakin osittain purkautui Mooseksen sanoissa jakeessa 10. Tilanteella oli dramaattinen vaikutuksen Mooseksen ja Aaronin elämään, koska Jumala ilmoitti heille, että ”te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä teille annan”.
Mitä tilanteessa olisi sitten pitänyt tapahtua? Olen tämän ajatellut itse niin, että Jumalan käsky oli hyvin selkeä (jae 8). Jumala sanoi, että ”puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä”. Sen sijaan Mooses puhui kansalle jollakin tavoin väheksyvästi, että ”tästäkö kalliosta meidän muka pitäisi saada teille vettä?”. Tuntuu siltä, että Mooses kiirehti tässä asioiden edelle. Hänen olisi pitänyt ensin tehdä Jumalan käskyn mukaisesti, ja ehkä vasta sen jälkeen purkaa turhautumistaan julkisesti tai sitten ei ollenkaan.
Itselleni tämä puhuu siitä, että väsymyksen, turhautumisen ja paineen alla kokeneellakin Jumalan ihmisellä voi olla vaara tai kiusaus lähteä toimimaan omista lähtökohdistaan (omasta tunnetilastaan), vaikka Jumalan ohje tai käsky olisikin hyvin selvä. Olisi hyvä muistaa, että kyse ei ole meistä, vaan kyse on Jumalasta. Johannes Kastaja sanoi hyvin Jeesuksesta (Joh. 3:30): ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Siinäpä meille on haastetta. Jumalan sanan ja Pyhä Henki kuitenkin auttavat meitä tässä.
Pekka