Ah, tämän päivän Vanhan testamentin luku oli upeaa, painavaa asiaa uskon pitämisestä mukana kaikissa elämäntilanteissa. Jumala on kanssamme hyvinä ja pahoina päivinä, pahana päivänä auttaen hädässä ja hyvinä aikoina siunaten meitä lahjoillaan. Pahana päivänä Jumalan muistaminen lienee monille meistä helppoa, kun omat voimamme loppuvat kesken, eikä maailma tarjoa ratkaisuja. Mutta kuinka on silloin, kun me näytämme pärjääviltä, menestyviltä ja voimakkailta? Ehkä Jumala unohtuu jo pian. Viidennen Mooseksen kirjan kahdeksas luku kehottaa tämän välttämiseksi meitä kiittämään Jumalaa elämämme siunauksista, sillä Jumala on niiden antaja. Ei ole siis niinkään, että menestys itsessään olisi paha asia, toki saamme nauttia siitä. Mutta emme saa antaa sille elämässämme sellaista sijaa, että unohtaisimme Jumalan ensisijaisuuden ja kaikkivoipaisuuden.
Apostolien tekojen kahdeskymmenes luku kertoo monista kaupungeista, joissa Paavali teki lähetystyötä. Huolimatta kaupunkien suuresta määrästä Paavalilla näytti olevan vahvat tunnesiteet jokaiseen paikkaan, kuten käy ilmi hänen jättämistään jäähyväisistä Efesoksen seurakunnalle. Tällainen elämäntyyli vaatii taatusti Jumalalta saatua kutsumusta. Mitä itse olet mieltä? Kaipaatko luoda kodin jonnekin kauas, ehkä uuden kulttuurin keskelle? Vai haluatko mieluummin kohdata ihmisiä Suomessa? Haluaisitko ennemmin julistaa evankeliumia vai ehkä osoittaa vieraanvaraisuutta julistajille? Lähetyskäskyn noudattaminen jatkuu edelleen ja meillä kaikilla on paikkamme siinä. Monenlaiset seikkailut ja upeat kohtaamiset odottavat. Mitä sinä haluaisit tehdä?
Esteri