Päivän luvussa on kolme selkeästi erillistä kappaletta. Ensimmäisessä kerrotaan siitä, kuinka amorilaiskuninkaat pelkäsivät israelilaisia ja eivät sen vuoksi hyökänneet heidän kimppuunsa. Toisessa kuvataan sitä, miten Joosua suoritti massaympärileikkauksen ja kuinka kansa vietti sen jälkeen pääsiäistä. Viimeisessä kappaleessa Joosua kohtaa Herran sotajoukon päällikön.
Tapahtumat eivät vaikuta kovin ihmeellisiltä, mutta kannattaa muistaa, että tämä oli tyyntä myrskyn edellä. Kaikki tiesivät, että seuraavana oli vuorossa hyökkäys Jerikoon. Herra oli luvannut olla heidän kanssaan, mutta sotaan ei ole silti koskaan mukava lähteä. Miten siis saada kansa oikeaan mielentilaan? He puhdistautuivat ja viettivät pääsiäistä.
Tämä sai minut pohdiskelemaan juhlien merkitystä. Tämän tekstin valossa juhlapäivät ovat sitä varten, että voisimme paremmin suorittaa ne tehtävät, jotka seuraavat niitä juhlia. Mutta miten se olisi mahdollista, koska juhlien (varsinkin joulun) valmistelu on nykyään niin kokonaisvaltaista, että tarvitsisimme lomaa sen jälkeen. Ehkä meidän pitäisi miettiä koko asiaa uudestaan…
Eilen tutustuimme naisiin, joista tuli Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat. He olivat tavallisia ihmisiä, eivät mitään sankareita. Vai mitä pitäisi ajatella seuraavasta lauseesta:
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.
Tämä voisi olla masentavaa, jos ei tietäisi heidän olleen Jumalan valitsemia omaan tehtäväänsä. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta levisi heidän kauttaan ja heistä huolimatta. He olivat vain yksi rengas pitkässä ketjussa, joka ulottuu meidän päiviimme saakka. Heidän tehtävänsä ei ollut saarnata kaikelle kansalle, vaan ainoastaan kertoa Jeesuksen opetuslapsille tämä yksinkertainen sanoma:
Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ”Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.”
Naiset olivat siis kuin pieni lumipallo, joka sai aikaan valtavan lumivyöryn. Tämä on minun mielestäni aika rohkaiseva ja puhutteleva ajatus.
Marko