Joos 8, Ain kaupungin valloitus ja hävitys
Kurjaa luettavaa kun tapetaan ihmiset ja poltetaan kaupunki. Mutta kun toimitaan Herran tahdon mukaan, täytyy se tietenkin hyväksyä. Miksi näin piti toimia? Yksi vastaus löytyy 5.Moos 20:18: ”Ellette hävitä heitä, he opettavat teille iljettävät tapansa, joita he ovat noudattaneet palvoessaan jumaliaan, ja niin te rikotte Herraa, Jumalaanne vastaan.” Eli seura tekee kaltaisekseen, niin kuin monta kertaa myöhemmin sen saa Israelin kansan historiasta lukea.
Voi myös ajatella, että nämä kivitys ja tuhoamiskäskyt ovat muistutuksena Jumalan pyhyydestä, jotta muistamme syntielämän tuhoisuuden ja rangaistuksen. Room 6:23:” Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Joosualla oli myös opetustehtävä. Hän jäljensi lain kiviin israelilaisten nähden, niin kuin Mooseksen oli käskenyt. Sitten uhrattiin ja kaikki tulivat kuulolle, kun Joosua luki ääneen koko lain.
Meillekin on annettu valloitustehtävä lähetyskäskyssä. Toimintatavat ovat vähän erilaiset Jeesuksen mallia seuraamalla, mutta opetus on tärkeässä roolissa. Miekkana on Jumalan sana, Raamattu.
Room 3, Synti ja armo on evankeliumi
Paavali oli käynyt pienestä pitäen juutalaisen koulupolun. 5-vuotiaana alkoi synagogakoulu ja 13- vuotiaana hän siirtyi Jerusalemiin kuuluisan rabbi Gamalielin oppiin. Paavali oli niin sisällä juutalaisuudessa, sen kulttuurissa, laissa ja tavassa elää uskoaan, ettei sitä maallikko oikein tahdo näin lukemalla ymmärtää, vaikka hän kovin perusteellisesti käy asioita läpi jokaisessa luvussa. Jospa jotain uutta kuitenkin syntyisi sydämeen!
Ihmiskunnan syntisyys kiteytyy jakeessa 23:” sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Tähän meidän on tyytyminen, vaikka kuinka yrittäisin olla edes ”siivosyntinen”, niin se ei riitä. Ei riitä sekään, että hyvien tekojen ja lain täyttämisen kautta, juutalaisten tavoin, pyrkii Jumalan lähelle. Synti erottaa meidät Jumalasta, lähimmäisestä ja omasta itsestämme Jumalan kuvana ja on siksi todella tuhoisaa.
Paavalin ilosanoma löytyy em. jakeen ympäriltä, jossa hän julistaa, että kelpaamme Jumalalle vain uskomalla Kristukseen. Kuulostaa helpolta, mutta ei se välttämättä sitä ole. Paavalillakin menee vielä monta lukua perusteluihin ja ohjeisiin. Mitä jos synti edelleen vaivaa ja kietoo minua? Uskonko riittävästi? Voi olla joskus myös vaikea uskoa, että Jumala rakastaa minua tällaisena, jos kokemukseni on se, että kukaan muukaan ei rakasta! Silloin usko ja minuus ei pääse kehittymään ja kasvamaan.
Juha