Joosua 9, Sopimus gibeonilaisten kanssa
Kanaaninmaan valloitus eteni vaivalloisesti. Kun muut kuninkaat olivat kuulleen mitä oli tapahtunut, he liittoutuivat ryhtyäkseen yhteisvoimin sotimaan Joosuaa ja Isrealia vastaan. Muutkin konstit otettiin käyttöön. Naapuriheimot huijasivat itselleen rauhan ja elämän, sillä israelilaiset olivat vannoneet heille valan Herran nimeen eivätkä siksi voineet sitä rikkoa. Sen sijaan gibeonilaisista tuli israelilasten orjia. Tässä tilanteessa toimittiin väärin, kun ei kysytty neuvoa Herralta (14).
Palaan vielä eiliseen aiheeseen eli miten elää monikulttuurisessa ympäristössä. Mitä tarkoittaa että elää maailmassa mutta ei maailmassa ja miten toteuttaa lähetystehtävää? Sitä joudumme varmaan itse kukin kysymään kohdatessamme ajan ilmiöitä ympärillämme. Toisaalta pelkään astua esiin puolustamaan uskoani ja itselleni tärkeitä arvoja ja asioita. Toisaalta moniarvoisuuden nimissä saatan vähän kertoa omasta maailmankuvastani vain sopivat kohdat, jos minulta satuttaisiin jotain kysymään. Kannattaa varmaan kysyä neuvoa Jumalalta ja ottaa Joosuasta mallia olemalla rohkea!
Room. 4, vanhurskaus uskon kautta
Kirkon historiassa on monia suurmiehiä, joiden elämästä kerrotaan meille hyvinä esikuvina. Aabraham on meidänkin kantaisä, joka sai armon ja vanhurskauden uskon kautta, ei tekojen. Toinen meille tuttu on uskonpuhdistajamme Luther, joka on jäänyt historiaan saman löydön ansiosta eli uskosta vanhurskas on elävä.
Tätä samaa löytöä tarvitsee jokainen syntinen. Miten kelpaan Jumalalle? Vaikka olen itse laittanut toivoni Jumalan lupaukseen Room. 10:9-10 uskoen ja suullani sen tunnustanut, on se järjellä vaan vaikea ymmärtää. Prosessi jatkuu koko elämän ajan. Näkyykö armo suhteessani Jumalaan, lähimmäiseen ja itseeni? Uskonko, että Jumala on minua kohtaan hyvä ja rakastava? Uskallanko lähimmäisteni joukossa olla myös heikko ja armoa tarvitseva (aito), vai pitääkö pyrkiä täydellisyyttä kohti, jotta olisin hyväksytty?
Juha