Joosua 22, Loppukehotuksia
Joosuan jäähyväisten aika lähestyi. Hän kiitti kansoja uskollisuudesta Jumalan, Mooseksen ja hänen käskyjensä noudattamisesta. Siitä oli seurauksena saavutettu rauha, ja kotiuttaminen oli mahdollista. Loppukehotuksena toistuu tuttu ja tärkeä ohje suhteessa Jumalaan, joka toistuu myös Jeesuksen opetuksessa: ”Rakastakaa Herraa, Jumalaanne , kulkekaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, pysykää hänelle uskollisina ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne” (5). Hienoa, että kaiken sotimisen jälkeen puhutaan rakkaudesta. Sitten suuri päällikkö Joosua siunasi heidät ja saattoi heidät matkaan.
Room. 8, Jumala on rakkaus
Nyt alkaa Paavalin katse kääntyä synnistä ja turmeltuneisuudesta tulevaisuuteen. Jeesuksen yhteydessä ei ole kadotustuomiota, vaan hyvä tulevaisuus. Odotamme uskossa Jumalan lasten vapautta ja tulevaa kirkkautta (21). Voimme luottaa, että vaikeuksista ja kärsimyksistä huolimatta ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (28). ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan”? (31). Eikä mikään ”voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”(38)!
Tällaisella opetuksella voimme vapautua liiasta itsen tarkkailusta ja syntiin keskittymisestä. Kun ymmärrän tilani Jumalan lapsena ja rakkauden kohteena, tulee suhteeseen sävyksi rakkaus. Silloin pääsemme kilvoittelemaan siitä, kuinka oppisin paremmin rakastamaan Jumalaa, lähimmäistä ja itseäni. Tässä muutoksessa suuret kiitokset ansaitsee Pyhä Henki, joka tekee eläväksi, auttaa meitä ja rukoilee puolestamme (26).
”Kaikki, jota Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (14)
Juha