Luin Tuomarien kirjaa. Olen usein aikaisemminkin miettinyt, että miksi ihmeessä VT:ssä on niin monta lukua erilaisista sodista ja riidoista! Sitä kyselin mielessäni Jumalalta nytkin. Mieleeni tulvi ajatuksia. Ihmisten käyttäytyminen ei ole vuosisatojen aikana muuttunut yhtään parempaan suuntaan. Sotia ja riitoja riittää meidän aikanammekin eri puolilla maailmaa ja ihan minun omassa sisikunnassanikin.
Tuntui lohduttavalta ajatella, että me tiedämme jo enemmän kuin ihmiset Tuomarien kirjan aikaan. Tänään voimme lukea VT:n tapahtumia UT:n tapahtumien valossa, Jeesuksen kautta.
Tiedämme, että vaikka kuinka myllertäisi, niin Jumala hallitsee koko ajan ja hänen suunnitelmansa toteutuvat vääjäämättömästi suuressa mittakaavassa, oli elämä eri aikakausina kuinka rikkonaista ja riitaisaa tahansa. Tämä näkökulma helpotti minua ja selitti myös nämä VT:n sotakertomukset. Ne auttavat näkemään Jumalan huolenpidon ja Hänen suunnitelminesa totetumisen – kaikesta huolimatta. Tahdon olla mukana Hänen hyvässä suunnitelmassaan. Tahdon, että Hänen hyvä suunnitelmansa toteutuu minunkin elämässäni.
Korinttilaiskirje alkaa vähän samoissa tunnelmissa. Seurakunnassa osataan olla eri mieltä. Jumala oli alun alkaen kutsunut korinttilaisetkin Jeesuksen yhteyteen, juurtumaan Jeesukseen ja kasvamaan Hänen tuntemisessa. 1 Kor 1:9. Mutta he olivatkin riitaantuneet keskenään ja liittoutuneet paavalilaisiin, keefaslaisiin, apolloslaisiin, kristuslaisiin. Tässä kirjeessä Paavali haluaa palauttaa alkuperäiset asetukset seurakuntaan. Hän auttaa heitä muistamaan, kenen yhteyteen heidät on kutsuttu ja palaamaan siihen.
”Hän antaa teille voimia loppuun asti, niin että olette moitteettomia sinä päivänä, kun hän saapuu. Jumala on kutsunut teidät olemaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, yhteydessä. Jumalan uskollisuuteen voitte luottaa.” 1.Kor 1:8,9 UT2020
Tiina