Ps 52
Luvun viimeiset jakeet ovat rohkaisuna tälle päivälle. ”… minä turvaan Jumalan armoon aina ja ikuisesti. Minä kiitän sinua aina siitä, mitä olet tehnyt ja panen toivoni hurskaittesi edessä sinun nimeesi, sillä se on hyvä.” (Suomen kansan Raamattu). Mitään muita todellisia, kantavia ja riittävän vahvoja turvan lähteitä ei ole olemassa. Tätä kaiketi Jumala halusi sanoa Moosekselle antamassaan lain taulussa ihan ensimmäiseksi ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi”.
Gal 1
Galatalaiset asuivat käsittääkseni nykyisen Turkin alueella, siellä ainakin on kartan mukaan Galatia. Sillä suunnalla oli muitakin seurakuntia, joille Paavali kirjoitti ja sille maantieteelliselle Vähä-Aasian suunnalle oli kirjeitä myös Ilmestyskirjan alkuluvuissa. Mitähän sen seudun kristillisyydelle oikein tapahtui, varmaan kirkkohistorioitsijat osaisivat vastata. Ihme, että meillä on vielä käsitykseni mukaan varsin selkeää, Raamatun mukaista kristillisyyttä. Toki meilläkin Suomen kristillisissä piireissä on ollut ja on pieniä vinoumia, joissa Jeesuksen ristin kuolemalla saatuun täydelliseen uhriin lisäillään jotain soopaa, esim. käyttäytymisvaatimusta tai jonkin sortin suoritusta. Näillä lisäyksillä kuulutaan johonkin ryhmään, pelastuksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Galatalaisille Paavalin piti opettaa uudelleen, mikä on kristillisen hengellisyyden ydintä. Perusasia tulee esille jo luvun alkujakeissa. ”Armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, häneltä, joka antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä maailmanajasta Jumalan, meidän Isämme tahdon mukaan. Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen.”
Tässä on meille perusta tälle päivälle ja koko lopulle elämällemme täällä ajassa. Todellinen perusta, eikä tämä perusta sisällä mitään soopaa. Ole levossa ja siunattu tänään.
Pirkko