Psalmi 58 on ollut läsnä eräässä elämäni käännekohdassa: olin hakenut toista kertaa opiskelemaan psykologiaa yliopistoon, mutta pääsykoe meni päin puuta. Aloin tuntea oloni epätoivoiseksi. Miten voisin ikinä löytää itselleni sopivaa alaa, jos kiinnostavien alojen sisäänpääsyprosentti oli neljän prosentin paikkeilla? Muutaman päivän päästä kokeesta äitini kertoi, että hän oli ajatellut minun tilannettani lukiessaan psalmia 58. En pyri tässä väittämään, että yliopiston arvioijat olisivat jumalattomia, jotka ansaitsisivat läksytyksen, vaan suuntaamaan huomion siihen, mitä yhdessä pohdimme kyynelehtien ruokapöydän ääressä: ei oikeus aina toteudu, ei elämä ole aina reilua. Mutta ”on sittenkin olemassa Jumala, joka jakaa oikeutta maan päällä”. Sittenkin, vaikka se ei siltä aina näytä. En halua vetää mutkia liian suoriksi väittämällä, että kokeen repuuttaminen oli lopulta kaikin tavoin hyvä asia, mutta sen kiistattomia seurauksia olivat välivuoden viettäminen Helsingissä ja siten tulevan aviomiehen tapaaminen sekä omannäköisemmän opiskelutyylin löytyminen sosiaalialalta ammattikorkeakoulussa. Olen vakuuttunut, että Jumala oli kaiken takana. Jumala piti minusta todella hyvää huolta.
Efesolaiskirjeen ensimmäinen luku on rohkaisevaa luettavaa niille, jotka taipuvat uskossaan katsomaan liikaa omaan riittämättömyyteensä Jumalan sijaan (eli varsinkin minulle). Törmäsin pari viikkoa sitten C.S Lewisin hienoon ajatukseen, jonka hän on esittänyt kirjassaan Paholaisen kirjeopisto. Siinä kaksi pirua miettivät, miten saisivat nuoren kristityn luopumaan uskosta. Toinen piru sanoo näin: ”Paras tapa tehdä kristityistä ateisteja on estää heitä ajattelemasta Jumalaa ja panna heidät ajattelemaan omaa mielentilaansa Jumalan suhteen! Pane heidät toivottomina puntaroimaan omia tunteitaan ja epäilyksiään ja lopeta heidän kääntymisensä Jumalan puoleen! Pane heidät rypemään epävarmuudessa, niin heistä tulee toivottomia ja heikkoja.” Itse olen mestari sortumaan tähän. Mutta Efesolaiskirje näyttää heti paremman tien: Jumala on siunannut (jae 3), Jumala on valinut (jae 4), Jumala on antanut armonsa rikkauden (jae 7), Jumala on suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä (jae 8)… Esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Tiedän kokemuksesta, etteivät asiat ole tunteen tasolla aina näin yksinkertaisia, mutta periaate on selvä: meidän ei tarvitse olla vahvoja ja valmiita, sillä Jumala on ollut sitä jo kauan ennen kuin meitä edes oli.
Esteri