Jokainen meistä tietää varmasti, miten voimakas tunnereaktio voi seurata siitä, jos toinen ihminen kohtelee huonosti. Tekisi ehkä mieli ampua samalla mitalla takaisin, raivota tai antaa tukkapöllyä huolimatta siitä, miten aikuisia yritämme olla. En itse usko, että viha tunteena on itsessään vielä väärin, sillä sehän voi olla täysin oikeutettua, mutta se, miten siihen suhtaudumme on jo toinen asia. Kostopsalmeissa käsitellään paljon vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Löysin raamattuajassamme.fi-sivustolta hyvän näkökulman siitä, miten kostopsalmien pitkäkestoinen teema on se, ettei ihminen ota oikeutta omiin käsiinsä, vaan pyytää Jumalalta oikeudenmukaista tuomiota. Toisinaan sanamuodot kuulostavat kostopsalmeissa aika ehdottomilta ja kohtuuttomilta, mutta netistä löytämäni näkökulma auttaa mielestäni soveltamaan ydintä arkielämään: entä jos purkaisin tuntoni Jumalalle ja jättäisin tuomiovallan Hänelle? Se voisi olla paitsi järkevää myös todella terapeuttista. Jumala tietää kaiken ja voi auttaa. Lisäksi voisin jatkaa rukoustani Jeesuksen esimerkin mukaisesti rukoilemalla vainoojieni puolesta (Matt. 5:44).
Efesolaiskirjeen toinen luku puhuu Jeesuksen merkityksestä niin pelastuksen kuin kristittyjen yhteydenkin kannalta. Mietin hetken, löytäisinkö lukuun jonkin tietyn näkökulman, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että nautitaanpas nyt evankeliumin ihanuudesta ilman sen syvällisempiä analyyseja. Anna lauseiden upota tajuntaasi huolimatta siitä, mitä siellä lähtökohtaisesti on ja iloitse siitä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt!
Esteri