Psalmi 61 on kaunis avunhuuto Jumalan puoleen. Jumalasta puhutaan vahvana linnoituksena vihollista vastaan ja turvaa etsitään Jumalan siipien suojasta. Kiinnitin erityistä huomiota jakeeseen kolme, jossa sanotaan ”Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta”. Kirjoittaja ei siis ainoastaan vetoa Jumalaa auttamaan asioissa, jotka olosuhteiden puolesta näyttäisivät ihmiselle mahdollisilta, vaan hän uskoo siihen, minkä Jeesus myöhemmin vahvistaa puhuessaan rikkaan miehen pelastumisesta: ”ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista” (Matt. 19:26). Jumalan seurassa on aina toivoa. Jumala voi nostaa sinutkin kalliolle, jolle et itse jaksaisi nousta, vaikka se ei siltä vaikuttaisi ja vaikka et sitä jaksaisi Häneltä pyytää.
Efesolaiskirjeen neljäs luku antaa mainioita ohjeita uudistuneeseen, fiksuun elämään. Aika hauskaa, että nämä ohjeet ovat olleet Raamatussa pari tuhatta vuotta, mutta nyt yhtäkkiä onkin uutta ja modernia, kun somessa pyörii elämäntapaneuvojia, jotka toteavat, että esimerkiksi anteeksianto (jae 32), kunniallinen työ (jae 28) tai positiivisuus (jae 29) parantavat elämänlaatua. Ehkäpä voisin heittää kehiin taas haasteen: valitse yksi elämänohje ja tee sen eteen jokin konkreettinen teko tällä viikolla! Jälleen kerran sen ei tarvitse olla mitään suurta, sillä tiedämmehän kaikki, että jo yksi hymy voi valaista maailmaa auringon lailla. Ollaan toisiamme kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja annetaan toisillemme anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut meille anteeksi Kristuksen tähden (jae 32).
Esteri