Ps. 62, Ef. 5

Ps. 62 Ef. 5

Psalmissa 62 kehotetaan turvautumaan aina Jumalaan. Huomioni kiinnittyi kuitenkin mainintoihin psalmin loppupuolella, joissa varoitetaan luottamasta Jumalan sijasta liikaa  ihmisiin, väkivaltaan tai omaisuuteen. Taitaa olla maailmanpoliittisesti aika ajankohtainen muistutus. Tässä ”totuuden jälkeisessä ajassa”, jota elämme, korostuvat entisestään ihmisviisaus, vahvemman oikeus ja itsekkyys. Esimerkiksi USA.n politiikkaa seuraamalla menettää helposti uskonsa näihin kaikkiin psalmissa mainittuun kolmeen asiaan: ihmiset ajautuvat jatkuvasti kauemmaksi toisistaan. Onneksi kuitenkin meillä on Jumala, jonka edessä sielumme saa vaieta ja löytää toivon näissäkin tilanteissa (jae 6).

Efesolaiskirjeen viides luku alleviivaa viisasta elämää ja keskinäistä kunnioitusta. Luvun loppupuoli avioliitosta saa minut aina hihkumaan Leif Nummelan opetuksesta raamattukoulussa, jossa hän käytti tätä raamatunkohtaa esimerkkinä siitä, miten yhtä jaetta ei saa irrottaa asiayhteydestä. Historian saatossa vaimolle esitetyllä vaatimuksella alistua miehensä tahtoon on perusteltu lähisuhdeväkivaltaa, hyväksikäyttöä ja vaikka mitä kauheaa. Mutta ei näin! Sillä katsohan, mitä mieheltä vaaditaan: ”rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta”. Eli Leif Nummelan matalalla kujeilevalla äänellä sanottuna: ”Miehet, jos menette naimisiin, niin tietäkää, että tämä on sellainen nainen, jonka puolesta olisitte valmis antamaan henkenne. Ilolla!” Eihän tällaiseen opetukseen mitenkään mahdu lähisuhdeväkivalta tai vastaava. Näin ollen saamme tärkeän opetuksen paitsi avioliitosta ja kaikenlaisen kunnioituksen molemminpuolisuuden tärkeydestä, myös siitä, että Raamattua todella tulee lukea kokonaisuutena.

Esteri