Oli sen verran pitkä tuo Luukkaan evankeliumi, että laitan tähän vaan luvusta valitsemani jakeen/asian, joka mielestäni vie Jumalan suunnitelmaa eteenpäin Israelin heimojen keskuudessa.
Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” (12)
Luukas 16
Ei voi palvella kahta herraa. Mielenkiintoinen ja monitahoinen luku, josta mieleen nousi teemoina iankaikkisuus ja mammona. Iäiset asunnot ja Aabrahamin helma kuvaavat tämän elämän jälkeistä aikaa. Siellä ei ole enää rikkautta, vaan jotain aivan muuta. Tuonela mainitaan myös ja siitä kerrotaan, että sieltä ei pääse enää takaisin, vaikka haluaisikin. Luku haastaa miettimään omaa suhdetta Jumalaan, rikkauteen ja iankaikkisuuteen. Minkälainen taloudenhoitaja minä olen? Miten käytän rikkauksiani? Luin juuri lehdestä eräästä miehestä, sillanrakentajasta, joka oli antanut rahaa autokilpailuihin 200 000 euroa. Hän kommentoi antamistaan siten, että hän tykkää lajista ja täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Hän on myös ymmärtänyt, että kun viimeinen kaapu pannaan päälle, siinä ei ole taskuja. Aika hyvä muistutus, joka on syytä pitää mielessä.
Luvusta löytyi myös muutama Valtakunnan periaate meille ohjeeksi: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin”(10), ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (13) ja ”Jumala tuntee teidän sydämenne” (15).
Siunausta viikkoosi!
Juha