1 Sam 16
Samuel sai tehtävän voidella seuraava kuningas Iisain poikien joukosta. Kuninkuus ei periytynyt perheessä Jonatanille, vaikka hän olisikin ollut monella tapaa hyvä valinta. Jumala valitsi Daavidin kuninkaaksi. Samuel ei ymmärtänyt tätä aluksi mennessään Iisain kotiin. Samuel katsoi ulkonaisia puolia pojista, mutta Jumala katsoi sydäntä, sisintä. Siihen kuului luonne ja asenne Jumalan edessä. On koskettavaa lukea tätä lukua. Herran henki asettui Daavidiin kun samuel voiteli hänet kuninkaaksi.
Daavidista ei käytännössä tullut heti kuningasta. Tuosta päivästä alkoi itse asiassa varsin pitkä vaihe, jolloin Daavid joutui pakenemaan Saulin vihaa. Vasta toisessa Samuelin kirjassa Daavidin kuninkuus varsinaisesti alkaa. Jumalan valinta oli selvä, mutta Daavid ei mennyt asioiden edelle. Joskus on odotettava oikeaa aikaa, että Jumalan lupaukset toteutuvat.
Fil 1
Filippiläiskirje on yksi suosikeistani koko Raamatussa. Kirjeestä huokuu ilo ja kiitollisuus, vaikka Paavalin olosuhteet olivatkin kirjoittamisaikaan karut.
Lukiessamme KohtaamisRyhmässä ensimmäistä lukua esiin nousi Paavalin sanat siitä, miten hän rakastaa filippiläisiä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus heitä rakastaa. Miehenä tuntuu hieman vieraalta sanailulta, mutta ryhmässä kiinnitettiinkin huomiota jakeen loppuosaan. Jeesus rakastaa seurakuntaansa hellästi. Tuo ajatus jäi ryhmän jälkeenkin mieleen ja se tuntuu edelleen rohkaisevalta ajatukselta.
Paavali rukoili filippiläisten puolesta. Rukouksessa korostui kiitollisuus. Rukouksen jatkoksi hän kirjoitti tärkeän ajatuksen: “Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil 1:6. Rohkaiskoon tämä lupaus meitä tänään.
Mika