1 Sam 17
Daavidin ja Goljatin taistelu on hyvin muistissamme. Daavid oli paimenessa ollessaan oppinut taitoja, joista oli hyötyä myöhemmissä vaiheissa. Hän oli tappanut paimenessa ollessaan leijonan ja karhun. Jokainen taistelu oli tarpeen, että hän saattoi kohdata vahvempia vihollisia. Inhimillisesti katsoen Goljat oli ylivoimainen. Daavidilla oli asenne, että Herran kansaa ja sotajoukkoa ei saanut häväistä. Lopulta Saul suostui lähettämään Daavidin taisteluun.
Daavid ei olisi voinut mennä taisteluun siinä sotilaan asussa, joka hänelle tarjottiin. Hän ei pystynyt kunnolla edes kävelemään. Minua puhuttelee tässä se, että Daavid kävi taisteluun sellaisten varusteiden kanssa, jotka olivat hänelle ominaisia. Daavidilla ja Jonatanilla oli samanlainen asenne. Silloin kun Jumala on puolellamme, niin olemme voittajan puolella!
Fil 2
Jeesuksen syntyminen ihmiseksi on loputtoman ihmettelyn ja ylistyksen aihe. Hän luopui omastaan, eli ihmisenä ihmisten joukossa ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Tämä antaa taustaa sille, miksi Jeesuksen oli niin tärkeää kestää kaikki kärsimyksensä. Ilman Jeesuksen ristinkuolemaa meillä ei olisi toivoa. Jeesuksen merkitys on niin keskeinen, että Paavalin sanojen mukaan kaikkien on polvistuttava kerran Isän edessä ja tunnustettava Jeesuksen olevan Herra. On valtava etuoikeus, että saamme tunnustaa Jeesuksen aseman ja Herruuden jo nyt.
Otan tämän päivän luvusta esille vielä Epafroditoksen, joka oli Paavalin apuna vankeusaikana. Paavali käyttää hänestä ilmaisuja veli, työ- ja taistelutoveri. Kyseessä on nouseva asteikko. Työtoveruus yhdisti näitä miehiä, mutta kaikkein eniten taistelutoveruus. Yhteinen vaivannäkö ja vaaralliset tilanteet saavat aikaan lujan siteen ihmisten välille.
Mika