Keskityn tuttuihin jakeisiin Fil 4: 6-7: “Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa ja Jeesuksessa.”
Havahduin viime vuonna siihen, että tässä kohdassa Paavali ei lupaa suoraan sellaista rukousvastausta, mitä yleensä ajattelen eli pyyntöihin vastaamista. Paavali kirjoittaa Jumalan rauhasta, joka varjelee sydämemme ja ajatuksemme. Olen huomannut, että tärkein rukousvastaus on usein se, että huomaan Jeesuksen olevan mukana elämässäni. Silloin kun vakuutun Jeesuksen huolenpidosta, niin siitä tulee merkittävämpi rukousvastaus kuin yksittäisestä pyynnöstäni.
Rukoillen, anoen ja kiittäen ovat hyviä sanoja kuvaamaan rukousta. Olen alkanut arvostaa yhä enemmän yhteisiä rukouksia. Silloin kun kuulen jonkun toisen rukoilevan oman asiani puolesta, niin usko rukouksen kuulemisesta kasvaa merkittävästi. KohtaamisRyhmän rukoushetket toinen toistemme puolesta ovat muodostuneet etuoikeudeksi ja isoksi lahjaksi.
Mika