1 Tess 3
Luin tämän päivän Tessalonikalaiskirjeen lukua koronatilannetta peilaten. Aloitin peilaamisen kyllä jo tuon edellisen luvun loppuosasta. Tilanne johtui siellä tietenkin eri syistä, mutta monta sopivaa ajatusta tästä nousee. Paavali toivoo jo viimein pääsevänsä käymään ystäviensä luona. Tätä minäkin toivon ja odotan, että voisimme vapaasti nähdä ja kokoontua. Niin varmaan sinäkin!
Siellä tarvittiin vahvistusta ja rohkaisua, ettei kukaan olisi horjunut niissä ahdistuksissa, ettei kiusaaja onnistuisi lannistamaan kokonaan. Korona rajoituksineen on jatkunut jo vuoden verran ja rohkaisua ja vahvistusta tarvitsemme itsekukin ettemme lannistu. Hyviä uutisia jaettiin puolin ja toisin. Kerrottiin uskosta ja rakkaudesta. Iloittiin yhdessä. Pysyttiin Herran yhteydessä, rohkaistiin siihen toinen toisiaan. Oltiin kiitollisia Jumalalle. Rukoiltiin yötäpäivää (!)
”Itse Jumala, meidän Isämme, ja Herramme Jeesus tasoittakoot meille tien teidän luoksenne. Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan – niin kuin mekin rakastamme teitä – ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa”, 1 Tess 3:11-13
Tiina