Tämän päivän vanhan testamentin luvussa ollaan hyvin synkissä tunnelmissa. Uuden testamentin luku taas tuo toivoa, antaa suuntaa ja sisältää neuvoja miten elää.
Tuohonkin pieneen uuden testamentin lukuun sisältyy mielestäni paljon viisautta, paljon sellaista joista jo useat sukupolvet ovat ottaneet opiksi. Miksemme siis myös mekin.
Tämän päivän uuden testamentin luku toi myös hymyn kasvoilleni. Mietin mitä joutavia ihmiset siihen aikaan puuhasivat, josta Paavalin piti mainita. Mietin myös tätä aikaa, omaa elämääni. Mitä joutavaa minä puuhaan?
Tämän päivän uuden testamentin luvussa on kohta joka pysäytti minut tämän kaiken joutavan keskellä. Paavali puhuu siitä että Herra ohjaa ihmisen sydäntä rakastamaan Jumalaa. Hyvä kysymys on että annanko minä Herran ohjata? Paavali myös puhuu siitä että odotetaan kestävinä Kristusta. Hyvä kysymys on että onko minulla kärsivällisyyttä siihen? Ymmärränkö edes mitä Kristuksen odottaminen on? Tai mitä kestävyydellä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Pitäisikö tänään jättää hieman vähemmälle jokapäiväiset puuhat ja miettiä näitä…
–Tomppa