Daavid oli nuori poika, kun hänet voideltiin Israelin kuninkaaksi (1. Sam. 16:12). Hän joutui kuitenkin odottamaan vuosikausia, ja oli kolmekymmentä, ennen kuin Jumalan lupaus kuninkuudesta lopulta toteutui. Tuona aikana Daavid koki muodonmuutoksen väheksytystä paimenpojasta, perheensä nuorimmaisesta, juhlituksi nuoreksi sankariksi, Saul-kuninkaan hovin vierailevaksi harpistiksi ja pakenevaksi kiertolaiseksi ja ryöstelevän hylkiöjoukon johtajaksi.
Sisäisesti Daavid kasvoi Jumalasta täysin riippuvaiseksi ihmiseksi. Hän säilyi nöyränä, vilpittömänä ja moraalisesti tinkimättömänä myös myöhemmin menestyksensä vuosina (ks. Esim. 1. Sam. 24 ja 26; 2. Sam. 1, 3 ja 4; Psa 78:72).
Jumala piti huolta Daavidista läpi tämän elämän. Hän säästi Daavidin katkeroitumasta vihamiehilleen ja johdatti Daavidin tehtävään, jonka oli hänelle varannut.
Samalla tavalla Jumala pitää huolen meistä. Hän johdattaa myös meitä meille kullekin varattuun tehtävään ja vie loppuun saakka hyvän työn, jonka on meissä aloittanut (Fil. 1:6). Rukoillaan toistemme puolesta, että Jumalan johdatus pääsee toteutumaan jokaisen elämässä.
Heli