Eilen ihmettelin, miten Daavid pystyi säilyttämään nöyrän, rohkean ja moraalisesti tinkimättömän asenteen läpi elämänsä vaikeuksista ja menestyksestä huolimatta. Daavid oli kutsumukselleen uskollinen ja malttoi odottaa, että Jumala antoi Daavidille lupaamansa kuninkuuden.
Uskollisuuden hyve kuuluu myös Paavalin kehotuksessa Timoteukselle hoitaa tälle määrättyä tehtävää moitteettomasti ja tahrattomasti (1. Tim. 6:12, 14, 20).
Daavid oli kutsuttu soturiksi, kuninkaaksi ja Israelin kansan paimeneksi. Timoteus oli kutsuttu Paavalin avustajaksi ja työtoveriksi ja myöhemmin kristillisen seurakunnan opettajaksi ja paimeneksi.
Daavid ja Timoteus tarvitsivat vahvistusta ja rohkaisua jotta löysivät paikkansa ja jaksoivat pysyä uskollisina kutsumukselleen. Jumalan kutsu ja paikka meille saattaa välillä olla hukassa, ja tunnemme levottomuutta ja turhautumista. Silloin tarvitsemme rohkaisua. Uskallathan kertoa siitä jollekin luotettavalle ihmiselle tai ihmisille? Ja uskallathan pyytää asiaan rukousta, vaikka Kohtaamispaikan rukousringiltä?
Myrskyssä ja sateessa ei kannata rakentaa taloa eikä purkaa sitä. Elämän isoja päätöksiä ei kannata lähteä tekemään suuren tunnekuohun vallassa, vaan vasta, kun pystyy arvioimaan tilannettaan rauhallisemmin. Jumalan läsnäolon, joka tuo elämäämme siunauksen ja rauhan (vrt. 2. Sam. 6:12, Fil. 4:7 ja 1. Tim. 6:6).
Heli