Tässä luvussa koskettavaa on, miten kuningas Daavid oli armollinen Saulin pojan pojalle Mefiposetille. Vaikka edellisen kuninkaan, Saulin käytös oli aikanaan ollut Daavidia vastaan, Joonatan, Saulin poika oli ollut Daavidin uskollinen ystävä. Nyt Joonatanin poika, Mefiposet sai syödä kuninkaan pöydässä. Poika oli rampa tapaturman seurauksena. Tämä on syvä kuva siitä, kuinka kaikkine vammoinemme saamme kuulua kuninkaan pöytään Jeesuksen tähden.
Hengellinen ravinto on aiheena luvun loppuosassa. Puhutaan Jumalan Sanan alkeista, maidosta ja toisaalta vahvasta ruoasta. Maito on niitä varten, jotka ovat kokemattomia vanhurskauden sanassa. Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, jotka ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Kumpaankohan ryhmään pystyisi asettumaan. Usein evankeliumin perusasiat maistuvat hyvältä ja tuntuvat tarpeellisilta. Jeesuksen ristinkuoleman syvällistä merkitystä on vaikea ymmärtää, vaikka siitä elämmekin. Hyvän ja pahan erottaminen on monissa asioissa todella vaikeaa. Eettisissä ratkaisuissa on melkein aina molemmat puolet olemassa, jos vaivautuu miettimään. Vahva ruoka kiinnostaa ja maitoa voisi olla juomaksi.
Pirkko