Taas kapinoidaan tässäkin luvussa. Kuin kuuntelisi päivän uutisia nykyajan erilaisista vastakkain asetteluista. Jokin kumma vimma ihmisryhmillä on löytää syitä olla olematta yhtä ja etenemättä ristiriitatilanteissa diplomatian keinoin. Kunpa itse osaisi olla ottaantumatta turhiin väittelyihin tai jakolinjoihin. Jeesus lupasi meille aikaa varten sisäisen rauhan, Hän tiesi, että sitä tarvitaan kaikenlaisen kuhinan keskellä.
Luvun lopussa kirjoitetaan toivosta. Toivo määritellään sielun ankkuriksi. Juuri näinä aikoina on syytä tarttua tähän. Jeesus on mennyt edeltä, Hän on meidän elävä toivomme. Tartutaan siihen tänäänkin.
Pirkko