Daavidin ylistyslaulu on luvun otsikkona. Laulu ajoittuu tilanteeseen, jossa Herra oli pelastanut Daavidin Saulin ja kaikkien muiden vihollisten käsistä. Tuollainen tilanne pisti laulamaan 50 jakeen verran. Luvun jakeissa on viitauksia moniin psalmeihin ja Vanhaan testamenttiin. Sanoitus oli Sanan mukaista. Lukaisepa sanoitus kiitosmielellä siitä, että meidänkin vihollinen on jo voitettu ristillä.
Tämä luku vertaa vanhan ja uuden liiton toimintaa. Vaikka on uusi liitto, Jumala ei ole lakannut olemasta heprealaisten Jumala eikä heprealainen kansa, juutalaiset, ole lakannut olemasta Jumalan kansa. Pelastus on vain Kristuksessa ja sitähän koko tämä heprealaiskirje yrittää viestiä. Meillä ns. pakanoilla ei ole taakkana juutalaista kulttuuria. Monilla, ellei jopa kansoilla on ehkä jonkinlaiset rajoitteet hyväksyä evankeliumia. Soisin kyllä pelastuksen sanoman olevan kiinnostavampi suomalaistenkin keskuudessa. Mikähän keino toimisi, että Jeesus olisi vetovoimaisempi.
Pirkko