1. Kun. 7, Jaak. 4

1. Kun. 7 Jaak. 4

Ensimmäisen Kuninkaiden kirjan puolella jatkuvat edelleen tarkat kuvaukset rakennus- ja sisustustöistä. Käytännönläheisen kerronan ohella lukija tulee varmasti miettineeksi, miten hienolta erilaiset kaiverretut kasvit ja eläimet ovat varmasti näyttäneet. En tiedä, onko tämä liian pitkälle vietyä tulkintaa, mutta uskoisin niiden tarkoittavan, että luomakunta on oivallinen paikka ylistää, mikäli luonto haluttiin tuoda näin kauniisti temppeliinkin. Luonnossa saamme nähdä suuria, kauniita ja ihmeellisiä asioita aina yksittäisistä atomeista valtaviin galakseihin. Eläinten käytös voi huvittaa tai kaunis taivas voi rauhoittaa. Kuten sanottu: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.” (Ps. 19:2-4)

Jaakobin kirjeen luvusta jäi tänään mieleeni se, miten me emme voi tuomita toisiamme. Tuomio ei ole tietenkään sama asia kuin se, että pidämme jotain asiaa vääränä, sillä muutenhan meistä kukaan ei olisi esimerkiksi koskaan oikeutettu loukkaantumaan mistään. Mutta tuomio on sitä, kun nostamme itsemme toisen yläpuolelle ja päätämme, saako hän anteeksi tai pääseekö hän taivaaseen. Nämä asiat tulee jättää Jumalalle, sillä vain Hänellä on siihen oikeus ja vain Hän kykynee tuomitsemaan oikein. Onneksi näin, sillä muutoin maailmassamme ei olisi mitään muuta kuin sotkua ja toivottomuutta. Lisäksi näin pääsiäisen kunniaksi voimme todeta, että Jumala haluaa vapauttaa meistä jokaisen. Jeesus elää. Toivottavasti kaikki me saamme kokea, miten sen jälkeen ei mikään enää ole ennallaan.

Esteri