1. Kun. 18, Joh. 2

1. Kun. 18

Elian ja Baalin profeettojen välinen mittely kuuluu Vanhan Testamentin vaikuttavimpiin kertomuksiin. Kun luin tekstiä eteenpäin, minua jäi ihmetyttämään, kuinka vähän käytännön merkitystä sillä näytti olevan. Kuningas Ahab taisi jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja hänen vaimonsa vannoi Elialle kostoa.  Kenties Herra halusi ylimystön sijaan puhua ihan tavalliselle kansalle. Heille Elia osoittikin sanansa:

”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!”

Minusta on mielenkiintoista, että Elia ei edes mainitse kahta muuta vaihtoehtoa. Nimittäin ensinnäkin sitä, että entä jos kumpikaan näistä ei ole Jumala, tai toiseksi sitä, että molemmat ovat. Voi olla, että Elian kuulijat ymmärsivätkin tämän kysymyksen hieman eri tavalla kuin me.  Baalin palvonta  nousi monijumalaisesta kulttuurista ja seuraajilleen Baal ei ollut ainoa jumala, vaan niin sanottu ylijumala. Ehkä he olivat ajatelleet voivansa elää niin, että palvelivat sekä Herraa että Baalia. Nyt Elia kysymyksellään osoitti heille, että jos Herra on Jumala, niin silloin ei muita voi olla.  Ei ollut sellaista ”modernia” vaihtoehtoa, että saattoi pitää ovea avoimena moneen suuntaan, vaan nyt piti valita jompikumpi.  

Joh. 2

Tässä luvussa jatkuu teema ”Jeesuksen katsominen”. Kun lukee tekstiä, niin jää sellainen vaikutelma, että opetuslapset lähinnä havainnoivat ja tekivät päätelmiä. Kun Jeesus muutti veden viiniksi, niin siitä sanotaan näin: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen”.  Tietenkään he eivät aina saman tien ymmärtäneet kaikkea, vaan jotkut asiat loksahtivat paikoilleen vasta myöhemmin:

”Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.”

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jeesus olisi toiminut jotenkin salamyhkäisesti ja vain Hänen opetuslapsensa olisivat tajunneet, mistä oikeasti oli kyse. Se vain tarkoitti sitä, että Jeesuksen sanoma oli jotain sellaista, joka piti pikemminkin kokea kuin ymmärtää. Samalla kun opetuslapset elivät Jeesuksen seurassa, Jumalan valtakunta sai heissä enemmän ja enemmän tilaa. Tämän prosessin aikana heidän silmänsä avautuivat näkemään Jeesuksen todellisen merkityksen. Jeesuksen puheet ja teot eivät olleet irrallisia mielen oikkuja, vaan liittyivät kokonaisuuteen, siihen kuka Hän oli.

Marko