Joh 14
Tähän lukuun viitataan puheissa ja opetuksissa usein. Jeesus on lähellä kuolemaansa ja hän valmistaa opetuslapsia kohtaamaan edessä olevia tapahtumia. Jeesus puhuu itsestään tienä taivaaseen, Isän luo, Pyhästä Hengestä ja rauhasta. Nämä kaikki ovat mahtavia lupauksia.
Luku alku on erityisen selkeää opetusta siitä, miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus on tie, totuus ja elämä, 14:6. On mielenkiintoista lukea tätä lukua suoraan edellisen luvun jatkeeksi. Edellinen luku loppuu siihen, että Jeesus toteaa Pietarin kieltävän Jeesuksen. Tilanne ei jatku siten, että Jeesus alkaisi moittia Pietaria. Päinvastoin, Jeesus puhuu rohkaisevia sanoja: “Älköön sydämenne olko murheellinen…” Pietari oli hyvin tietoinen epäonnistumisestaan ja hän tarvitsi erityisrohkaisua. Samalla voimme luonnollisesti lukea Jeesuksen sanoja lupauksina juuri meille.
Luvun loppuosassa Jeesus lupaa rauhan, 14:27. Raamatun alkukielissä sanalla rauha on monisisältöinen merkitys. Kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta sisältäen niin suhteen Jumalaan kuin lähimmäisiin ja elämän olosuhteet muutoinkin. Rauha ei tarkoita elämän tyyneyttä, vaan voimme kokea elämän myrsyjenkin keskellä Jeesuksen olevan mukana ja hallitsevan kaikkea.
2 Kun 8
Sunemilaisvaimon tarina on koskettava. Nainen oli kokenut kaksi isoa rukousvastausta jo aiemmin. Luvun neljä mukaan hän sai lapsen Elisan profeetallisten sanojen mukaisesti. Toinen ihme oli pojan herääminen kuolleista Elisan rukousten kautta. Tämän päivän luvussa nainen saapuu kuninkaan puheille juuri sillä hetkellä, kun Elisan palvelija Gehasi kertoi kuninkaalle Elisan suurista teoista naisen elämässä. Nainen sai maansa takaisin palattuaan filistean maasta takaisin.
Minulle sunemilaisvaimon tarina puhuu siitä, että Jumalan huolenpito ei ole ohimenevää tai satunnaista. Jumala jatkaa työtään, vaikka välillä olisi pitkiäkin hiljaisia jaksoja.
Mika