Tälle päivälle pakkosiirtolaisuutta, pakolaisuutta ja seurakuntien ristiriitoja. Nuo kaksi ensimmäistä on meille Suomessa syntyneille aika vieraita asioita mutta seurakuntien ristiriidat ja ongelmat kyllä tuntee täällä Suomessa melkein kaikki, valitettavasti. Nyt kun seurakuntiin tulee yhä enemmän pakolaisia, niin luulisin että tämä tuo uutta näkökulmaa seurakuntiin ja niiden toimintaan.
Näiden raamatunkohtien äärellä minua puhuttelee se, kuinka tärkeä on ihmiselle on kuulua yhteisöön. Kuinka tärkeää on pitää huoli toisistaan yhteisössä. Pakkosiirtolaisuuden ajasta kertominen osoittaa minulle hyvin se tosiasian, että me ihmiset saatamme joutua kauaksi siitä minkä koemme kodiksi ja palaaminen voi kestää vuosikymmeniä tai sitä ei tapahdu yhden ihmisen eliniän aikana. Jos se osuisi sinun kohdallesi, niin eikö olisi hienoa että mihin tahansa päädyt, niin siellä olisi kristillinen yhteisö ja/tai mukanasi kulkisi ihmisiä jotka ovat sinulle nykyisestä yhteisöstä tuttuja.
Meidän seurakuntamme piiriin tulee jatkuvasti ihmisiä jotka ovat irtautuneet aiemmista yhteisöistään. Joku saattaa olla pakolainen, joku lähtenyt työn perässä, toinen opintojen perässä… jne. Siksi olisi hyvä että meistä jokainen pohtii että jos olisin tuon yhteisöä kaipaavan asemassa, mitä kaipaisin, miten saisin yhteyden jne. Sekä toisin päin, miten omalta osaltani voisin auttaa näitä vaeltajia. Näitä asioita pohtien luulisin monen seurakuntia repivän riidan jäävän taka-alalle tai kokonaan puhkeamatta, kun on (yhteinen) tavoite ja tarkoitus.
–Tomppa