Tämän päivän uuden testamentin luvussa kuvataan näkyä taivaallisesta jumalanpalveluksesta. Sitä mitä Johannes näki on kuvattu tuhansia vuosia sitten eläneen, tietyssä kulttuurissa kasvaneen ihmisen näkökulmasta. Siksi tämän näyn tulkitseminen tänä päivänä on haastavaa, osin jopa mahdotonta. Mutta kuitenkin ydinsanoma on hyvin selkeä: “Herra on luonut kaiken. Ja tämän takia meidän tulisi ylistää/kiittää/kunnioittaa Häntä”.
Sinua tai minua ei olisi ilman Jumalaa. Tätä maailmaa ei olisi ilman Jumalaa. Jos unohdamme tämän ja alamme pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä, niin minusta on vaara että tämä maailma ei enää riitä. Se mikä olen, ei enää riitä. Ne ihmiset jotka ovat minua lähellä, eivät enää riitä.
Elämä ei aina, jos koskaan, mene niin kuin sen haluaisi menevän. Mutta kun hoksaa että siitä huolimatta olen luotu, se mitä mitä näen ympärilläni on luotu niin alkaa miettiä tätä maanpäällistä vaellusta ihan uudella motivaatiolla. Näin kävi minulle, kun tulin uskoon.
Jumalan ylistys/kiittäminen/kunnioittaminen on meille sitä että löydämme ilon siitä mitä olemme, missä olemme, minne olemme menossa ja ennen kaikkea siitä että meistä pidetään huolta. Siunattua kevättä,
–Tomppa