Pyhä eli sakraali on arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Pyhä on jotakin Jumalalle erotettua tai Jumalalle kuuluvaa. Aikakirja kertoo, mitä tapahtui, kun maallinen ja syntinen ihminen, Ussa, kosketti liitonarkkua, jossa pyhän ja täysin puhtaan Jumalan läsnäolo lepäsi. Vaikka Ussan horjahdus oli vahinko, hän kuoli välittömästi. Jumalan pyhyys ja täydellisyys oli niin ehdotonta, että epätäydellinen ei kestänyt kosketusta hengissä.
Tämän vuoksi Jeesus tuli maailmaan ja sovitti täydellisen ja epätäydellisen, pyhän ja epäpyhän välisen hengenvaarallisen ongelman. Jumala voimassaan on kuin voimalaitoksen suurjännite, jonka Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemisellaan muutti meille ihmisille sopivaksi kotitalouslaitteiden 230 voltin jännitteeksi.
Sama pyhyys tulee esiin Ilmestyskirjassa. Eilisen luvun viisi etsittiin henkilöä, joka kykenisi avaamaan Jumalan kädessä olevan seitsemällä sinetillä sinetöidyn kirjakäärön. Täydellisen puhdas Jeesus oli ainut, joka pystyi avaamaan pyhän kirjan (Ilm. 5:5). Ilmestyskirjan kuudennesta luvusta on todella lohduttavaa lukea, että Jeesus itse avasi näyssä kirjakäärön sinetit. Se tarkoittaa, että vaikeudetkin tulevat täydellisen hyvän, armahtavan ja meitä ymmärtävän Jeesuksen käsistä (vrt. Hepr. 2:17–18). Vaikeudetkin tulevat vain siihen rajaan saakka, kuin Jeesus sallii ne.
Heli