Amasjan edesottamukset olivat kummallisen ristiriitaisia. Aluksi hän vaikutti noudattavan Jumalan tahtoa tinkimättömästi, mutta sitten hän yllättäen vaihtoi kurssia ja alkoikin palvella edomilaisten jumalia. Lopulta hän haastoi riitaa Israelin kuninkaan kanssa ja siitä alkoi hänen poliittinen alamäkensä. Ainoan vihjeen muutoksen syistä saamme Israelin kuninkaan Joasin kirjeestä. Siinä hän toteaa yksinkertaisesti, että Amasja ylpistyi sotavoittojensa seurauksena. Jos näin on, niin hän varmaan halusi keskittää kaiken vallan itselleen. Tällöin epäjumalanpalvelus saattoi olla laskelmointia ja yritys vähentää papiston valtaa. Joka tapauksessa luvun alussa esitetty yhteenveto pitää paikkansa: ”Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, mutta ei täydestä sydämestään.” Tämän luvun anti minulle on juuri muistutus puolisydämisyyden vaaroista.
”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” Tämä on loppukaneetti Jeesuksen vertaukselle viinitarhan työmiehistä. Millä tavalla työmiehet sitten vertauksessa rankattiin? Tuntipalkalla! Kaikki työmiehet saivat saman verran palkkaa riippumatta työpäivän pituudesta. Kokivatko koko päivän työtä tehneet siis vääryyttä? Riippuu laskentatavasta. Tuntipalkkana he saivat vähemmän kuin muut, mutta päiväpalkka oli sama kuin muillakin. Mielestäni tämän vertauksen kärki on siinä, että meidän ei pitäisi verrata itseämme toisiin ihmisiin. Jos pidämme katseen Jeesuksessa, niin näemme Hänen hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa. Mutta jos katsommekin toisia, niin nämä asiat eivät ehkä olekaan itsestäänselvyyksiä.
Marko