2. Aik. 26, Matt. 21

2. Aik. 26

Ussia on toinen kuningas peräjälkeen, joka aloitti hyvin, mutta sitten ylpistyi. Ussian rikos tosin tuntuu pienemmältä kuin hänen isänsä. Hän meni temppeliin uhraamaan, vaikka sitä sai tehdä vain pappi. Ussian loppuelämää sävytti spitaali ja hän eli tuon vaiheen eristyksissä. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta mainitaan tekstissä: ”Niin kauan kuin Sakarja eli, Ussia palveli Jumalaa.”  Kukahan tämä Sakarja oli? Ehkä hän oli se sama profeetta, joka oli toiminut jo Ussian isän aikana? Oli miten oli, hän hoiti hommansa hyvin. Tämä teksti siis opastaa, että on tärkeää  saada aitoa palautetta. On vaarallista, jos joku on sellaisessa asemassa, että hän ei ole vastuussa kenellekään.

Matt. 21

Jeesus teki ruoskan ja tyhjensi temppelin kaupustelijoista ja rahanvaihtajista. Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Hän sanoi olevansa hiljainen ja nöyrä? Minkälainen käytös on sallittua Hänen seuraajilleen? Siinäpä sitä on pohtimista. Ensimmäinen asia, mihin itse kiinnitin huomiota on se, että Jeesuksen toiminnassa ei ollut mitään itsekästä. Hän ei henkilökohtaisella tasolla hyötynyt temppelin puhdistamisesta mitenkään. Päinvastoin, hallitsevan käytännön avoin haastaminen oli varmasti yksi syy, miksi ylipapit halusivat hänet tappaa. Jeesuksen toiminta ja hänen tässä luvussa kerrotut opetuksensa ja vertauksensa olivat itse asiassa niin provosoivia, että voidaan jopa kysyä, että pyrkikö Hän tahallaan pakottamaan vastustajansa tekemään ratkaisunsa? Jeesushan oli varsin tietoinen siitä, että kyseessä oli Hänen viimeinen matkansa.  Tämä kävi selväksi jo edellisessä luvussa, kun Hän sanoi näin: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista”.

Tästä syystä ajattelen, että  Jeesuksen ”toimintamallia” ei niin vain voi ottaa oman käyttäytymisen pohjaksi.  Jeesuksen aggressiivinen toiminta ei ollut mikään sääntö, vaikka se tässä nimenomaisessa tilanteessa varmasti oli osa Jumalan suunnitelmaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Hänen sanoillaan ja teoillaan olisi merkitystä myös meille. Esimerkiksi ajatus siitä, että temppelin pitäisi olla rukousta ja parantumista varten, kannattaa ottaa vakavasti. Myös nykypäivän seurakunnassa kaupallisuus voi olla uhka.

Marko