Hiskia oli yksi parhaista kuninkaista koskaan. Hänen valtakautensa oli kuin raikas tuulahdus ummehtuneessa huoneessa ja siitä lukee mielellään. Tässä luvussa hän on vielä verrattain nuori ja juuri astunut valtaan. Hän ei kuitenkaan tuhlaa aikaa valtansa tai asemansa pönkittämiseen, vaan ensitöikseen hän puhdisti ja korjasi temppelin. Ja tosiaan kirjaimellisesti ensitöikseen, sillä hän oli ollut kuninkaana vasta vähän yli kaksi viikkoa, kun temppeli otettiin jälleen käyttöön. Tämä on vaikuttava suoritus, sillä mikäli oikein ymmärsin, niin temppeli oli hänen isänsä jäljiltä käytännössä hylätty. Ovet olivat kiinni tai rikki ja sisällä oli kaikenlaista sinne kuulumatonta roskaa. Tämä tuo mieleen Neuvostoliiton, jossa aikoinaan muutti kirkkoja elokuvateattereiksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kirkkoja alettiin kunnostamaan ja se oli samantapaista työtä, kuin mitä tässä luvussa kuvataan.
Hiskian tinkimättömyys ja nöyryys on puhuttelevaa ja rohkaisevaa. Hän teki paljon uudistuksia, mutta ei aggressiivisesti tai ryppyotsaisesti. Tässäkin luvussa on iloinen, jopa kepeä sävy.
Tässä luvussa sävy on kaikkea muuta kuin kepeä! Se on silti rohkaiseva. Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valmiina. Jeesus kuvaa tätä valmiina oloa hyvinkin arkipäiväisin ilmauksin:
”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.”
Jeesuksen opetukset tässä ja seuraavassa luvussa puhuvat siis uskollisuudesta pienissä asioissa. Hiskia tuossa edellä oli tästä hyvä esimerkki. Hänen uudistuksensa alkoivat temppelin ovien kunnostamisella.
Jatketaan siis mekin uskollisesti omalla paikallamme, toinen toistamme tukien. Hyvää kesää kaikille!
Marko