Pietari ja Johannes joutuivat kuulusteltaviksi parannettuaan ramman miehen. Pietarin puheessa huomioni kiinnittyi ensinnäkin siihen, että hän ei millään tavalla ottanut parantumista omiin nimiinsä tai ylipäätänsä korostanut omaa osuuttaan siinä. Toiseksi puheessa puhuttelee Pietarin rohkeus ja yksinkertainen sanoma: “Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän (Jeesus)”, Apt 4:12.
Palattuaan omiensa luokse seurakunta alkoi rukoilla. Millainen tuo rukoushetki olikaan! Siinä ei valitettu siitä, että he eivät voi enää julistaa Jeesusta. He rukoilivat, että he saisivat rohkeutta pelotta julistaa Jumalan sanaa ja näkisivät enemmän tunnustekoja ja ihmeitä. Rukoushetken päätteeksi maa vavahteli ja he täyttyivät Pyhästä Hengestä.
Ensimmäisten kristittyjen rohkeus puhuttelee. Voi olla, että silloin kun kristittyjen tilanne on ulkonaisesti tukala, niin usko yksinkertaistuu. Rukoilen tänään sitä, että mekin näkisimme Jumalan tekojen tulevan ilmi keskuudessamme.
Mika