Onko sinulla tärkeitä psalmeja? Sellaisia, jotka ovat jossain elämäsi vaiheessa olleet tärkeitä, rohkaisevia, tuntuneet Jumalan puheelta juuri siinä elämäntilanteessa? Tämän päivän psalmi on minulle yksi tällaisista tärkeistä Jumalan rohkaisuista. Tänään luin psalmia tämän päivän näkövinkkelistä. Muistin hyvin tilanteen, missä tämä psalmi auttoi eteenpäin. Ja nyt monta vuotta jälkeenpäin olen kiitollinen Jumalan uskollisuudesta ja hänen avustaan. Hän on hyvä, Hän auttoi ja auttaa!
Psalmissa kaikki on vielä vaiheessa, ratkaisua ei ole vielä löytynyt. Apua odotetaan, kaivataan. Jumalalle huudetaan itkun keskeltä. ”…etkö jo kuule kansasi rukousta?” Monta kertaa toistuu ajatus Jumalan kasvoista. Kaipaus saada nähdä Jumalan kasvot. ”Jumala, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.” Vähän eri sanoin jakeissa 4, 8, 15. Kasvot ja katse ovat meille tärkeitä. Kun toinen katsoo minuun hyväksyvästi, tulen nähdyksi, huomatuksi, kuulluksi. En ole enää yksin. Elämän vaikeissa vaiheissa tarvitsemme Jumalan kasvojen näkemistä, sen ymmärtämistä, että Hän on mukana tässäkin tilanteessa. Hän rakastaa ja pitää huolta ja jossain vaiheessa vaikeudet helpottavat. Sen ymmärtämistä, että emme edes pääse Häneltä piiloon, Ps 139.
”Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me palastumme.”
Tiina