Tämän päivän psalmi on täynnä Jumalan läheisyyden ja läsnäolon ihanuutta ja tärkeyttä.
Alku kuvaa varmaan meidän monen tuntoja korona-ajalta. Kuinka monta kertaa mielessä olikaan ikävä seurakunnan keskelle, ikävä ehtoolliselle. Kaipaus päästä yhdessä ylistämään ja iloitsemaan Jeesuksesta. Ja kuitenkin yhteyttä Jeesukseen ja toinen toisiimme saatoimme kokea monella tapaa myös korona-aikana. Oli nettikirkot, zoomit ja whatsapit. Saimme monia viestejä sellaisilta ihmisiltä, jotka muutoin eivät olisi päässeet mukaan KohtaamisPaikan tilaisuuksiin. He olivat mukana linjoilla ja pääsivät siten mukaan seurakuntayhteyteen. Myös rukouspyyntöjä tuli monelta paikkakunnalta. Ja saimme kuulla monia rukousvastauksia.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että syksyllä pääsemme jo seurakuntaperheenä koolle, mutta samalla aiomme jatkaa myös online -toimintaa, muodossa tai toisessa. On tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee mukaan seurakuntayhteyteen – tavalla tai toisella. Online -tilaisuudet ovat tulleet jäädäkseen – näin ajattelen. Meillä on monta syytä kiittää internetistä ja opetella hyödyntämään sitä paremmin. Osalla maailma kristityistä nettiseurakuntayhteys onkin ainoa seurakuntayhteys.
Pääsimme sitten kokoontumaan livenä kirkkoon tai onlinena linjoille, niin meidän syvin tarpeemme on kokea Jumalan läsnäoloa. Siihen meidät jokainen on luotu ja kutsuttu. Siinä on meidän kotimme. Turvallisen hyväksynnän paikka. Siinä löytyy elämän merkitys ja mielekkyys. Olen rakastettu, olen hyväksytty, olen saanut anteeksi, olen kotona. Ja tästä tämä psalmikin kertoo.
Tiina