Jatkan jälleen viittaamista sitaatteihin, joiden sanojaa en tiedä. Tänään nimittäin Esterin kirjaa lukiessani minulle tuli mieleen sitaatti: ”Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan tietoa siitä, että jokin on pelkoa tärkeämpää.” Kuten voimme tekstistä nähdä, Ester ei ollut ollenkaan varma siitä, mikä oli oikea tapa toimia, ja sittenkin kun hän teki päätöksensä, hän piti tilannetta suorastaan toivottomana ja tarvitsi paljon henkistä tukea. Koska olen itse melkoinen pelkuri, joka kavahtaa yhtä lailla kiipeilytelineitä ja kauhuelokuvia, on minusta lohdullista tietää, ettei pelkojen tarvitse välttämättä olla este rohkeudelle. Varsinkin kun tiedän, että Jumalalla on ollut omat keinonsa pelkojen voittamiseen lukemattomien ihmisten elämässä, alan nähdä tässä terapeuttisen ”pieni ihminen, suuri Jumala” -asetelman. Jumala tietää, miten suurta ja vangitsevaa pelko voi olla ja Hänellä, jos kenellä, on keinot auttaa sen yli. ”Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9)
Roomalaiskirjeen kolmas luku on tuhti paketti lakia ja evankeliumia! Jokainen tarvitsee Jumalalta sovitusta ja jokainen voi sen myös Jeesuksessa saada. Olemme asian ytimessä. Aiemmin kuluneena kesänä kuuntelin Leif Nummelan raamattuopetusta epäilyksistä ja vastaan tuli mielenkiintoinen ajatus Lutherilta: ”Ei se ole kristitty, joka sanoo, että Kristus on kuollut koko maailman syntien puolesta, vaan se joka sanoo: ”Kristus on kuollut minun syntieni puolesta””. Kuulostaa ehkä enemmän vaatimukselta kuin vapautukselta, mutta eikö se ole juuri näin? Voiko Jeesuksen ristintyö merkitä ihmiselle lopulta kovinkaan paljoa, jos hän ei tunnista omalla kohdallaan Paavalin alussa kuvailemaa syntisyyttä? Tarkoitus ei ole jäädä vellomaan omaan pahuuteen, vaan nöyrästi ymmärtää se, että Jeesus todella on ainoa tie, totuus ja elämä. Omilla teoilla on mahdotonta tulla Jumalalle kelpaavaksi. Tämä on tietysti välillä kauhean kipeää (myös allekirjoittaneella, jonka on todella vaikeaa hyväksyä ajatusta ehdottomasta armosta), mutta toisiamme tukien ja elämäämme jakaen meidän on ehkä mahdollista pikkuhiljaa uskoa siihen, että se on todella täytetty. Myös meidän kohdallamme.
Esteri