Jobin kirjan ensimmäinen luku kertoo kuinka Job menetti omaisuutensa. Luvun kuuluisin lause on tämä: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”
Nämä sanat kertovat aivan käsittämättömästä luottamuksesta ja kärsivällisyydestä. Jos lauseen olisi tuossa tilanteessa lausunut kuka tahansa muu kuin Job itse, se olisi ollut hengellistä väkivaltaa. Tämä alustaa yhtä Jobin kirjan teemoista, jonka ainakin minun mielestäni on se, kuinka kohtaamme kärsimyksen kokenutta ihmistä. Periaate on se, että kärsivällä ihmisellä ei tarvitse olla suodatinta puheessaan, mutta kaikkien muiden on syytä olla enimmäkseen hiljaa.
Jobin sanat osoittavat meille, että kovien kokemustenkin keskellä on mahdollista säilyttää usko Jumalaan ja jopa olla kiitollinen. Omalta kohdaltani ajattelen, että siihen vaikuttaa aika paljon se, miten olen hoitanut suhdettani Jumalaan hyvinä aikoina. Jumala toki on aina kärsivää ihmistä lähellä, mutta sen huomaaminen ei ole aina helppoa jos siihen ei ole harjaantunut.
Paavali jatkaa edellisessä luvussa alkanutta puhetta juutalaisten pelastumisesta. Pohdiskelu johtaa taas tuttuun teemaan: pelastus tulee uskon kautta ja se on tarkoitettu kaikille. Mutta voidakseen uskoa, pitäisi ihmisen ensin ymmärtää Jumalan suunnitelmaa edes jonkin verran. Tämä on vaikeaa, mikäli päässä on valmis suorittamiseen perustuva ajatusrakennelma. Poisoppiminen on haastavaa.
Roomalaiskirjeen kantava teema on verrata toisiinsa kahta käsitystä siitä, miten ihminen pelastuu tai löytää Jumalan. Onko se lahja vai suoritus? Yksi tapa tarkastella näiden eroa ajatella, että lakihenkisen ihmisen mielessä Jumala on kaukana ja odottaa meitä. Jumalan luokse on pitkä matka ja se kuljetaan lakia noudattaen. Sen sijaan ihminen, joka uskoo, että pelastuminen on lahjaa, ajattelee toisin. Hänen lähtökohtansa on, että Jumala on jo valmiiksi lähellä. Jumala on myös aktiivinen ja aloitteellinen ja tullut itse tänne pelastamaan meitä. Kuten Paavali kirjoittaa: ”Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi.”
Minusta tämä tästä luvusta löytyvä ajatus on hyödyllinen, koska se paljastaa omassa mielessä piileviä lakihenkisiä ajatusmalleja. Jos esimerkiksi ajattelen, että minun täytyy tehdä jotain temppuja (rukoilla, lukea raamattua tms.) saadakseni Jumalan paikalle, sorrun lakihenkisyyteen . Me emme rukoile, jotta saisimme taivuteltua Jumalan tulemaan luoksemme, vaan rukoilemme koska Jumala on läsnä.
Tämän tekstin äärellä haluan kiittää Jumalaa Hänen läsnäolostaan ja pelastuksestaan, joka on vapauttanut meidät suorituskeskeisyydestä.
Marko