Tässä luvussa Jobin ystävä Elifas pitää ensimmäisen puheensa. Hänen maailmankuvaansa ei kuulu ajatus viattoman ihmisen kärsimyksestä. Jobin tilanteeseen täytyy siis olla jokin hyvä syy ja ainoa Elifaksen mieleen tuleva asia on, että Job on tehnyt jonkin kauhean synnin. Elifas luulee auttavansa ja olevansa oikeassa, mutta oikeasti hän vain pahentaa tilannetta. Toki ymmärrän häntä hyvin, sillä Jobin tilanteen kohtaaminen oli varmasti vaikeaa. On pelottava ajatus, että kenelle tahansa voi tapahtua pahoja asioita. Loppujen lopuksi haluamme kaikki ajatella olevamme elämässämme kuskin paikalla. Jos emme pysty vaikuttamaan kohtaloomme, kaikki vaikuttaa pelkältä kaaokselta. Näin ollen tulkitsen Elifasin lauseet paniikiksi, yritykseksi pitää kiinni omista käsityksistään. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että hän oli väkivaltainen. Kohteliaiden sanojen takana oli kova ja tuomitseva asenne.
Jobin kirjan eräs opetus on se, että Jumala ei ole vain hyvien päivien Jumala. Hän on läsnä myös kärsimyksessä. Tämä olisi ollut se sanoma minkä Job olisi tarvinnut kuulla. Elifas sen sijaan pahensi tilannetta ilmoittamalla, että Jobin kärsimys oli Jumalan rangaistus.
Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan on tämän luvun otsikkona. Kun lukee tekstiä pidemmälle, tällä kuuliaisuudella tarkoitetaan ennen kaikkea yhteiskunnan pystyssä pitäviä rakenteita kuten verojen ja tullien maksamista ja yleistä lainkuuliaisuutta. Paavali ei suosittele kristityille jättäytymistä yhteiskunnan ulkopuolelle tai jonkinlaiseen ”moraaliseen oppositioon”. Hän ei ajatellut, että Jumalalla ei ole täällä minkäänlaista sijaa, koska maailma on pahan vallassa. Päinvastoin, esivalta on Jumalan palvelija ja sitä on kunnioitettava sen vuoksi.
Paavali sai kärsiä paljonkin vainoa ja mielivaltaa hallintokoneiston taholta. Kirjoittamalla kuten kirjoittaa, hän antaa meille esimerkin nöyryydestä. Voi olla, että hänen oma taustansa suojeli häntä katkeroitumiselta. Hänhän oli itsekin ennen ollut tavallaan osa esivaltaa ja silloin toiminut seurakunnan vainoajana uskoen vilpittömästi tarkoituksensa olevan hyvä. Tietenkin vainoajan roolissa hän toimi Jumalaa vastaan, mutta muilta osin hän varmasti oli hyvällä asialla. Jumala siis voi käyttää sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät usko Häneen tai jopa vainoavat hänen seuraajiaan. Jumala voi siis käyttää meitäkin vaikka elämämme onkin epätäydellistä.
Tästä tekstistä ei pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että jos joku pääsee valtaan, se olisi automaattisesti Jumalan tahto. Tai että jokainen laadittu laki tai käsky pitäisi mukisematta hyväksyä. Maailmassa on paljon pahaa ja emme saa ummistaa silmiämme siltä. Mutta on täällä hyvääkin. Jumalakin toimii ja osallistuu tapahtumiin. Tässä kaikessa luovimiseen saamme hyvän periaatteen, kun Paavali puhuu rakkaudesta, joka toteuttaa koko lain.
Paavalin lopussa esittämä kuva yöstä ja nukkumisesta on minun mielestäni hyödyllinen. Maailma nukkuu, mutta päivä jo sarastaa. Meidät on kutsuttu olemaan hereillä ja käyttämään valon aseita, vaikkakin joskus vielä unenpöpperöisinä vähän törmäilemmekin.
Marko