Tänään Korinttilaiskirjeen luvussa puhutaan profetoinnista. Paavali menee suoraan asiaan. Profetoiminen on tärkeää ja hyvä asia, jota kannattaa opetella ja tavoitella. Meillä KohtaamisPaikassa on puhuttu paljon siitä, että Jumala puhuu meille ja meidän on hyvä opetella kuulemaan Jumalan puhetta ja opetella jakamaan myös toisillemme. Mitä profetoiminen oikein on? Jumalan puheen kuulemista ja sen jakamista toisille, että kuulija ymmärtäisi paremmin Jumalan rakastavan häntä ja pitävän huolta, olevan lähellä joka hetki ja auttavan.
Jo tässä ensimmäisessä jakeessa Paavali paaluttaa meidät ja profetoimisemme rakkauteen. Jumala rakastaa meistä jokaista ja haluaa vakuuttaa meidät tästä – myös profetoimisen kautta. Hän haluaa, että jokainen voisi vakuuttua kyllin selvästi siitä, että on Jumalalle rakas ja arvokas ja että Hän tietää kulloisenkin tilanteen ja pystyy auttamaan. Siksi on tärkeää, että jaamme kuulemamme rakkaudella. Profetia rakentaa, kehottaa, lohduttaa.
Jumala puhuu meille monin tavoin, mutta ei koskaan ristiriidassa Raamatun kanssa. Jumalan puhe on aina Raamatun linjan mukainen. Siksi meidän on hyvä lukea Raamattua. Kuulla jo siinä lukiessa Jumalan puhuvan meille. Meidän kuulemisemme on kyllä vajavaista. Bruce Collins, englantilainen pastori, sanoi kerran näin: ”Silloin kun aloittelemme Jumalan puheen kuulemista ja profetomista, niin on hyvä saavutus, jos kuulemastamme 20% Jumalan puhetta ja 80% omia hyviä toiveitamme. Kun harjaannumme, prosentit voivat mennä toisin päin: 80% on Jumalan ajatuksia ja 20% meidän omia hyviä toiveitamme. Kun käärimme sanamme rakkaudella, niin ne eivät haavoita toisia.”
Meidän on tarpeen yhdessä opetella kuulemaan Jumalan puhetta ja jakaa ajatukset siten, että kuulijalla on tilaa kuulostella rohkaisevatko ne häntä. Ei ylhäältä päin valtaa käyttäen vaan rakkaudella ja hienotunteisesti: ”Minulle tuli mieleen tällainen ajatus, ehkä tämä voisi rohakista sinua…”
Tiina