Job 24, 2. Kor. 1

Job 24 2. Kor. 1

Mummona sydämeeni koskee joka kerta kun lapsenlapseeni sattuu. Haluan ottaa hänet syliini, lohduttaa ja puhaltaa kipua pois. Tuudittaa, silittää päätä, puhua rauhoittavia sanoja. Pitää sylissä niin kauan kunnes itku helpottaa ja pahamieli sulaa. Lapsen olo rauhoittuu ja hän haluaa jo lähteä jatkamaan leikkiään hymy huulin. Olet varmaan kokenut sinäkin tätä samaa.
 
Jos kerran me ihmiset tunnemme näin, niin uskon, että kyllä Jumalankin sydämeen sattuu, kun meihin sattuu. Ajattelen, että vaikka ilman Jumalan sallimusta ei mikään meitä täällä kohtaa, niin en usko, että Hänen ensisijainen tahtonsa oli, että ihmisten elämässä olisi kärsimystä ja kipua. Alussa Jumalan luodessa kaikki oli hyvin. Kipu ja kärsimys  tulivat kuvaan vasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämän päivän Korinttilaiskirjeen luvusta luemme, että Jumala on armahtava isä ja runsaan lohdutuksen Jumala. 
 
Jos tänään tarvitset lohdutusta, niin Isän syli on avoinna kaikenlaisissa tilanteissa. Hän haluaa lohduttaa sinua. Ota Hänen lohdutuksensa vastaan. Ja joku päivä sinä voit lohduttaa toisia lohdutusta tarvitsevia.

Tiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.